Viroon liittyviä matkoja ja mietteitä

 

Tartossa Emajoen (Emajõgi) varrella kesällä 2016

Virossa olen käynyt useammin kuin missään muualla ulkomailla. Ensimmäinen matkani eteläiseen naapurimaahamme tapahtui jo menneellä vuosituhannella, jolloin Viro oli osa Neuvostoliittoa. Matkan valmisteluihin kuului silloin myös viisumin hankinta. Viisumivapaus Viron ja Suomen välillä alkoi vuonna 1997.
    Jyväskylän Työväen Shakkikerho (nykyään Jyväs-Shakki ry)  teki matkan Tallinnaan. Tallinnassa majoituttiin Viru-hotelliin. Kun shakinpelaajien matkasta oli kysymys, meillä oli shakkiottelu Punane Koit (Punainen aamunkoitto) nimisen tekstiliitehtaan shakkijoukkueen kanssa. Video tehtaaseen liittyen: <https://vimeo.com/70119581>. Kyseinen tehdas tunnetaan nykyään nimellä AS Suva.
    Ensimmäisen matkani aikaan Helsingistä Tallinnaan Georg Otsilla mennessä ei voinut olla huomaamatta, että Suomenlahden vastakkaisilla rannoilla oli menokin kovasti vastakkaista. Tallinnassa todella koki olevansa ulkomailla. Toisin on nykyään, kun sama valuutta on käytössä molemmissa maissa ja Viron pääkaupungissa tutut ylikansalliset yritykset kuten McDonald's,  Mercedes-Benz, Samsung ja myös lukuisat suomalaiset toimijat hallitsevat katukuvaa.  
    Yksittäisten Viron matkojen määrää en ole laskenut, mutta niitä on kertynyt reippaasti yli 30. Suurin osa matkoista on ollut Viro-seuran kulttuurimatkoja eri puolille Viroa, mutta lisäksi olen ollut mukana muutamilla Jyväskylän yliopiston sekä ammattiliiton Viro-matkoilla. Kolmasti olen osallistunut Tarton pyöräilytapahtumaan (Tartu Rattaralli) hyvän virolaisen tuttuni avustuksella.
    Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen olin kuukauden asiantuntijavaihdossa Tarton yliopiston laskentakeskuksessa (silloinen nimi Tartu Ülikooli Arvutuskeskus). Yliopiston matkoihin liittyen koostin tällä sivustolla olevan Viron kielen pikakurssin. 
    Haanja 100 -maastopyöräilytapahtumassa olin valokuvaajana 2010. Haanja 100 -tapahtumasta lisää. Haanjan esitteessä on: "AINULT HULLUDELE!". Siis tapahtuma on tarkoitettu vain hulluille.
    Mahtuupa Viron reissuihin kolme tanssimatkaakin Keski-Suomen Tanssin Ystävät KESTÄVÄT ry:n mukana.  Seuran kuvakirjastossa on tanssimatkoilta kuvia vuosilta 2009, 2010 ja 2014. 
    Virossa olen aina viihtynyt hyvin olinpa sitten reissussa kimpassa tai yksin eikä tähän päivään mennessä ole koskaan ollut mitään ongelmia. Hmm — ehkä joskus on aamulla saattanut olla pientä huminaa korvissa nautittujen virvokkeiden ja innostavan illanvieton ansiosta, mutta sekään ei ole ollut mikään ongelma.
    Viro on maantieteellisesti pieni ja läheinen maa, mutta silti Virossa riittää aina uutta ihmeteltävää. Moni asia on Virossa toisin kuin Suomessa. Suomessa matkustaessa voi nähdä peruskallioon tehtyjä isoja kallioleikkauksia, mutta Virossa ei. Virossa puolestaan on runsaasti kalkkikiveä, jota on käytetty rakentamiseen. Viron maaperässä on palavaa kiveä, Suomessa ei. Kattohaikara on Virossa hyvin yleinen, mutta Suomessa on tiedossa vain yksi pesintä tähän mennessä. Eroavaisuuksien listaa on helppo jatkaa.
   Viron kieli on oma kiinnostava lukunsa. Jos siihen ei ole yhtään perehtynyt, siinä tuntuu olevan jotain tuttua, mutta siitä ei silti kovin paljon ymmärrä. Hyvin pienellä vaivalla viroa kuitenkin  alkaa ymmärtää  enemmän ja enemmän. Väittäisin, että syntyperäiselle suomalaiselle viro on ulkomaisista kielistä helpoin. Tuttuja sanoja on runsaasti, tosin monien sanojen merkitys on eriytynyt eivätkä ne samasta kirjoitusasusta huolimatta merkitse samaa asiaa.